Aside

Mummi


Istun saunan lattialla paljussa ja sanon Mummille
– Ei enää, riittää jo!
Mummi vastaa:
– Hiukset pitää olla niin puhtaat, että narskuu!

Ukki kantaa minut lumituistussa mummolaan pyyhkeeseen käärittynä, Mummi tulee perässä saunatarvikkeiden kanssa. Käymme aina viikonloppuisin Kilon Kartanon
työntekijöille varatussa vanhassa saunassa. Se on viikonlopun kohokohta. Mummi on
emäntänä Kartanossa, Ukki puutarhurina.

Vietin kaikki kesät ja useimmat viikonloput Kilon Kartanon jännittävässä maailmassa. Siellä aika oli pysähtyneenä, talot lämmitettiin kakluuneilla, kesät meni kasvipuutarhaa ja mansikkamaata hoitaessa ja halkoja hakatessa talvea varten. Talvet menivät puutöissä, kaataen valtavia runkoja ja hinaten niitä hevosilla pois metsästä.
Minä seikkailin metsissä, aitoissa ja liitereissä. Vieläkin maistan Mummin tekemät
lihapullat, maustekakun ja kinuskin suussani. Ja Ukin kanssa mansikkamaalla syödyt
verenpunaiset mansikat

.
Elämäni ihaninta aikaa.

Ukki kuoli syöpään, kun olin yksitoista. Se oli minulle yhden aikakauden loppu. Mummi
muutti pois Kartanon mailta. Ei enää saunareissuja eikä metsäretkiä Ukin kanssa.

Eikä enää Ukkia.

Mummi muutti läheiseen mökkiin asumaan. Siellä kaikki me lapsenlapset nukuimme
siskonpedissä makuuhuoneen lattialla. Ennen nukkumaan menoa Mummi lausui aina:
Levolle laske luojani, armias ole suojani. Jos levoltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.

Mummi ei noussut levoltaan viime lauantaina.

Mökistä Mummi muutti kerostalokaksioon asumaan. Siellä en enää ollut yötä, vaikka
kävikin siellä aina juhlapäivisin. Joskus muuten vaan.

Kun sairastuin itse, en enää jaksanut käydä Mummin luona. Aina kun näimme, Mummi itki nähdessään minun tulevan rollaattorilla häntä vastaan. Koitin lohduttaa mummia, vaikka itseänikin itketti. Mummi liikkui omalla rollaattorillaan vieläkin vaivalloisemmin ja alkoi sekoittamaan asioita ja ihmisiä.

Kerrostalo vaihtui pikkuhiljaa palvelutaloon, kun kävi selväksi, ettei Mummi enää pystynyt hoitamaan kotiaan. Vieläkin oli kinuskikakkua tarjolla, mutta nyt piti ensin tarkistaa, ettei se ollut homeessa

.
Kauaa ei Mummi ehtinyt olla palvelutalossa, kun hän joutui sairaalaan. Kun viimeisen
kerran näin Mummia, hän vielä jaksoi istua, jutella ja suunnitella kotiinlähtöä. Viimeiset
viikot hän vain huusi tuskaansa. Jumalaa. Ukkia. Ehkä hän jo näki Ukin odottavan toisellapuolella.

Niin haluan ajatella.

Kuka nyt pesee hiuksiani niin että narskuu. On ikävä. Itkettää.

Jos levoltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.

Mummi

2 responses to “Mummi

  1. Moi Jani! Toivottavasti sopii, että laitan muutaman ajatuksen Mummista tähän perään.

    Voi Mummi Mummi!
    Olit minulle kuin toinen oma mummi. Harmittaa, etten kuitenkaan käynyt katsomassa sinua sairaalassa vaikka niin suunnittelinkin. Näiden vuosien aikana opin tuntemaan ja arvostamaan sinua! Olit samana vuonna syntynyt kuin oma mummoni ja samana vuonna myös lähditte. Oma mummoni jo toukokuussa, joten tämä tuntuu jotenkin kaksinkertaiselta…
    Hautajaisiin en kutsua saanut, mutta olet ollut melkeinpä päivittäin mielessäni: nämä juomalasit sain Liisa-mummilta syntymäpäivälahjaksi vuosia sitten, nämä pyyhkeet taisi olla joululahja ja valokuvia, mummi toi aina valokuvia…

    On vain tekosyitä etten käynyt sinua katsomassa…aina oli olevinaan jotain muuta… Toivottavasti siellä on nyt hyvä olla ja kerro terveisiä sille minun toiselle mummolle. Olette niin samanlaisia, että tulette vielä ystävystymään siellä!

    Terveisin susanna

  2. Kaunis kirjoitus! Lämpimiä ajatuksia…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s