Monthly Archives: April 2014

Lapsi lähtee maailmalle


Ei,ei todellakaan biologinen lapsi, vaan kirjallinen lapsi. Essee-kokoelmani “Suupaloja Kuoleman ja Elämän Kattauksesta” on valmis painoon.

Vähän haikea olo.Olen sitä kuitenkin työstänyt jo pitkään ja nauttinut paljon sen kirjoittamisesta. Tuntuu haikealta ja ylpeältä kun se tulee näkemään päivänvalon noin kuukauden kuluttua.

Halusin kirjastani vähän poikkeavan kokoisen: se on kapea ja korkea, kovakantinen ja paksulle paperille painettu. Vähän jännittää, miltä se tulee näyttämään.

Joka tapauksessa kiva päästä keskittymään seuraaviin mahdollisuuksiin!!

20140422-145606.jpg

Perinne – Tulevasta kirjastani “Suupaloja elämän ja kuoleman kattauksesta


Istun Ravintola Kosmoksessa, kuten suuri idolini Mika Waltari. Lautanen vorshmakia syöty, perinteitä kunniottaen. Perinteet ja kulttuurin historia suorastaan vyöryy ylitseni. Ja sitten se on ohi. Olen istunut sadoissa ravintoloissa ja juonut viiniä. Miten tämä poikkeaa siitä?

Vain mielikuvitukseni tekee siitä jotenkin erikoisen muihin kuppiloihin verrattuna. Onko historiallinen perintö vain mielikuvituksemme harhaa? Jos näin on, miksi siis ylläpitää pystyynkuolleita kulisseja ylhäällä. Perinteitä, joiden alkuperäinen merkitys ja sisältö on kauan sitten kuollut.

Miksi ei mielummin eläisi tässä ja nyt, luoden omaa historiaansa? Uskon siihen.

Silti askeleeni johtaa Kosmoksen, yli 90 vuotta vanhaan instituutioon, eikä viereiseen, siistiin Bar/club/cafe Kiilaan. Luultavasti siellä viinilasikin olisi halvempi. Historia istuu meissä tiukemmin kun paska junttilan tuvan seinällä. emme saa sitä ravistettua vaikka haluaisimme.

Haluan tehdä asioita uudella tavalla, omalla tavallani, mutta tuntemani historian varjo istuu olkapäälläni kuin ajatuksiani ohjaileva demoni. Jos käännän nopeasti ajatuksiani, niin näen sen. Pirulaisen ja Komentelijan. Pitäisikö minun tehdä tuttavuutta siihen, jotta loppuisi tämä ikuinen tukustelu sen kanssa? Myönnänkö, että tekojani on aina ohjannut joku muu kuin minä? Myönnänkö vapaan tahtoni olevan ja aina olleen illuusiota?

Olen ylpeä vapaasta tahdostani, en luovu siitä kovin helposti. Mietin, istuiko Mika Waltari joskus tässä samassa loossissa. Siinä se taas tulee. Historia ja perinne huutaa aivoissani kuin karaoke-isäntä.

Kirjoitan sen ulos itsestäni. Kun ensi kerralla näen tämän ravintolan ja loossin, muistan kirjoittaneeni siinä tämän kirjoituksen, mikä kukaties päätyy kirjan sivulle. Perinne ei ole turhaa, silloin kun tiedostamme sen olevan perinne, emmekä vain sokeasti ohjaudu sen mukaan.

Tiedostaminen on tuntemista. Tunteminen on hallintaa. Hallinta antaa meille vapaan tahdon. En muuta halunnutkaan.

Perinne ja minä. Yhdessä ja erikseen.

 

Zen ja Oluenjuonnin taito, Tulevasta essee-kokoelmastani


Paras kalja edessäsi oleva. Tämä oli 90-luvulla perustamamme olutseuran motto. Ei se, missä oli täydellinen vaahtokukka tarjoiltuna juuri oikean lämpöisenä parhaiden ystävien ympäröimänä.

Ei.

Paras on se, jonka juuri nyt nautit. Muut ovat muistoja, usvaa, mennyttä. Ne eivät enää ole olemassa muualla kuin aivojeni sopukoissa. Tämä olut on nyt. Tässä. Läsnä.

Todellinen.

Joka hetki mielessäni on jo historiaa, se minkä koen aisteillani nyt on todellisuutta. Omat muistoni värittyvät, katoavat, muuttuvat tukemaan omaa minäkuvaani tällä hetkellä. Tällä hetkellä kirjoitan ja huomaan samalla saarnaavani.

Se ei ole tarkoitukseni.

Nautin edessä olevasta oluestani, joka on jo ehtinyt vähän väljähtyä tässä kirjoittaessani. Olen harmistunut peruuntuneesta palaverista ystäväni kanssa. Olen iloinen, koska olen pitkästä aikaa Helsingissä. Tämä on todellisuutta.

Ajatukseni kuitenkin käyvät ikuista jupinaansa, koska ei ole muitakaan puhekumppaneita. Se ei kyllästy saarnaamaan. Joten jatkan.

Aivan liian usein erehdyn elämään muistojani uudestaan. Vertailemaan nykyisytä tilaa ja todellisuutta edessäni. Joskus unohdan todellisuuden ja elän vain ajatuksissani. Kai se on osaltaan kirjoittelijan helmasynti. Maailma on täynnä kirjoitettavaa, mutta sitä ei koe samalla tavoin muut kuin minä.

Yksin minä.

Pelottava ja vapauttava ajatus. Jos nukahdan, lakkaako maailma minun näkökulmasta olematta? Ainakin jos olen juovuksissa, maailma näyttää erilaiselta. Sama asia jos olen iloinen tai masentunut.

Maailma muuttuu, jos minä muutun.

Olen siis maailmojen luoja ja tuhoaja, Jumala, Krishna, kaksikasvoinen Janus!

Paluu todellisuuteen: minulla on epäämättömiä todisteita, että maailma jatkuu, vaikka minä nukkuisin. Todellisuudessa ollessani humalassa muut näkevät maailman samanlaisena, minut vain siinä humalassa.

En ole humalassa, mutta edessäni oleva kalja alkaa olla jo todella väljähtynyt.

Silti paras kalja. Ja paras maailma.

Ainoa todellinen.

Hurmaantunut elämästä


Ulkoapäin katsoen voisi ajatella minun olevan tolkuttoman kiireinen. Jostain syystä en kuitenkaan tunne itseäni kiireiseksi. Kerrataanpa vähän viime viikkojen tapahtumia:

Sadan henkilön Runojuhlan suunnittelu ja toteuttaminen
Lähes 400 kirjan lähettäminen eri osoitteisiin
Levy-yhtiön perustaminen
Levy-yhtiön saitin, FB-sivujen, twitterin ynnä muiden luonti. Käykää katsomassa ja tykkäämässä, http://www.cabinbladerecords.comCabin Blade Records ja facebook.com/cabinbladerecords!
Markkinointimateriaalin luominen, sopimupohjien teko, välttämättömiin järjestöihin liittyminen, jotta saamme julkaista musiikkia
Partnereiden haku musiikkipuolella
Ensimmäisen Bändin kanssa tehty sopimus
Ensimmäinen biisi iTunesiin, Spotifyihin, RDIOon ja noin 30 muuhun kanavaan
Oman essee-kokoelman kirjoittaminen
Kirjojen markkinointi mm. Janakkalan kirjailijayhdistyksen 30v juhlissa
Firman tilinpäätös

Silti jää aikaa nauttia elämästä, istua rakkaan kanssa paljussa, tavata ystäviä, käydä kulttuuririennoissa, diggailla Zakk Wylden kitarointia livenä.

Miten se on mahdollista, kuulen sinun kysyvän. Olen valinnut vain tehtäviä mistä nautin. Tiedän olevani etuoikeutettu. en tuota ylläolevaa ole mitään tehnyt yksin. Kirjanjulkaisupuolella Rakkaani on rinnallani, musapuolella poikani tekee suurimman osan jalkatyöstä. Ja runojuhlan toteuttamiseen osallistui melkein koko perhe!

Elämä on niin ihanaa ja antoisaa, kun antaa sen tulla lävitsesi koko voimalla, levittää siivet ja uskoa että ne kantavat. Silloin ne kantavat, ja hyvän sykli vaan vahvistuu. Nousen korkeammalle ja korkeammalle ja saan jakaa sitä riemua myös muiden kanssa. Yksin se ei tuntuisikaan miltään, mutta jakamalla, antamalla ilman etttä odottaa jotain vastavuoroisuutta, rakastamalla hullun lailla, silloin virtaukset kuin itsestään kannattelevat sinua.

20140407-171555.jpg