Category Archives: Life’s little treasures

Things, thoughts and happenings, that makes life worth kivin

Perinne – Tulevasta kirjastani “Suupaloja elämän ja kuoleman kattauksesta


Istun Ravintola Kosmoksessa, kuten suuri idolini Mika Waltari. Lautanen vorshmakia syöty, perinteitä kunniottaen. Perinteet ja kulttuurin historia suorastaan vyöryy ylitseni. Ja sitten se on ohi. Olen istunut sadoissa ravintoloissa ja juonut viiniä. Miten tämä poikkeaa siitä?

Vain mielikuvitukseni tekee siitä jotenkin erikoisen muihin kuppiloihin verrattuna. Onko historiallinen perintö vain mielikuvituksemme harhaa? Jos näin on, miksi siis ylläpitää pystyynkuolleita kulisseja ylhäällä. Perinteitä, joiden alkuperäinen merkitys ja sisältö on kauan sitten kuollut.

Miksi ei mielummin eläisi tässä ja nyt, luoden omaa historiaansa? Uskon siihen.

Silti askeleeni johtaa Kosmoksen, yli 90 vuotta vanhaan instituutioon, eikä viereiseen, siistiin Bar/club/cafe Kiilaan. Luultavasti siellä viinilasikin olisi halvempi. Historia istuu meissä tiukemmin kun paska junttilan tuvan seinällä. emme saa sitä ravistettua vaikka haluaisimme.

Haluan tehdä asioita uudella tavalla, omalla tavallani, mutta tuntemani historian varjo istuu olkapäälläni kuin ajatuksiani ohjaileva demoni. Jos käännän nopeasti ajatuksiani, niin näen sen. Pirulaisen ja Komentelijan. Pitäisikö minun tehdä tuttavuutta siihen, jotta loppuisi tämä ikuinen tukustelu sen kanssa? Myönnänkö, että tekojani on aina ohjannut joku muu kuin minä? Myönnänkö vapaan tahtoni olevan ja aina olleen illuusiota?

Olen ylpeä vapaasta tahdostani, en luovu siitä kovin helposti. Mietin, istuiko Mika Waltari joskus tässä samassa loossissa. Siinä se taas tulee. Historia ja perinne huutaa aivoissani kuin karaoke-isäntä.

Kirjoitan sen ulos itsestäni. Kun ensi kerralla näen tämän ravintolan ja loossin, muistan kirjoittaneeni siinä tämän kirjoituksen, mikä kukaties päätyy kirjan sivulle. Perinne ei ole turhaa, silloin kun tiedostamme sen olevan perinne, emmekä vain sokeasti ohjaudu sen mukaan.

Tiedostaminen on tuntemista. Tunteminen on hallintaa. Hallinta antaa meille vapaan tahdon. En muuta halunnutkaan.

Perinne ja minä. Yhdessä ja erikseen.

 

Hurmaantunut elämästä


Ulkoapäin katsoen voisi ajatella minun olevan tolkuttoman kiireinen. Jostain syystä en kuitenkaan tunne itseäni kiireiseksi. Kerrataanpa vähän viime viikkojen tapahtumia:

Sadan henkilön Runojuhlan suunnittelu ja toteuttaminen
Lähes 400 kirjan lähettäminen eri osoitteisiin
Levy-yhtiön perustaminen
Levy-yhtiön saitin, FB-sivujen, twitterin ynnä muiden luonti. Käykää katsomassa ja tykkäämässä, http://www.cabinbladerecords.comCabin Blade Records ja facebook.com/cabinbladerecords!
Markkinointimateriaalin luominen, sopimupohjien teko, välttämättömiin järjestöihin liittyminen, jotta saamme julkaista musiikkia
Partnereiden haku musiikkipuolella
Ensimmäisen Bändin kanssa tehty sopimus
Ensimmäinen biisi iTunesiin, Spotifyihin, RDIOon ja noin 30 muuhun kanavaan
Oman essee-kokoelman kirjoittaminen
Kirjojen markkinointi mm. Janakkalan kirjailijayhdistyksen 30v juhlissa
Firman tilinpäätös

Silti jää aikaa nauttia elämästä, istua rakkaan kanssa paljussa, tavata ystäviä, käydä kulttuuririennoissa, diggailla Zakk Wylden kitarointia livenä.

Miten se on mahdollista, kuulen sinun kysyvän. Olen valinnut vain tehtäviä mistä nautin. Tiedän olevani etuoikeutettu. en tuota ylläolevaa ole mitään tehnyt yksin. Kirjanjulkaisupuolella Rakkaani on rinnallani, musapuolella poikani tekee suurimman osan jalkatyöstä. Ja runojuhlan toteuttamiseen osallistui melkein koko perhe!

Elämä on niin ihanaa ja antoisaa, kun antaa sen tulla lävitsesi koko voimalla, levittää siivet ja uskoa että ne kantavat. Silloin ne kantavat, ja hyvän sykli vaan vahvistuu. Nousen korkeammalle ja korkeammalle ja saan jakaa sitä riemua myös muiden kanssa. Yksin se ei tuntuisikaan miltään, mutta jakamalla, antamalla ilman etttä odottaa jotain vastavuoroisuutta, rakastamalla hullun lailla, silloin virtaukset kuin itsestään kannattelevat sinua.

20140407-171555.jpg

Valamossa


Sidon Pyhän Kristoforuksen amuletin reppuuni. Ostin sen Valamon luostarin matkamuistomyymälästä, joka on käsittämätön sekoitus aitoa, uskonnollista materiaalia ja puhdasta markkinakrääsää.

Jos Jeesus olisi nähnyt tämän, hän olisi potkaissut pöydät nurin.

Herraarmahdaherraarmahdaherraarmahdaherraarmahda.

Halusin amuletin suojaamaan minua pyhiinvaellusmatkallani Santiago de Compostelaan. En usko pyhimyksiin, mutta kuntooni nähden kaikki suoja on tarpeen. Lähden Pyhiinvaellukselle kuuden kuukauden päästä, mutta olen alkanut jo valmistautumaan siihen, muutenkin kuin ostamalla amuletteja. Myös täällä Valamossa teemme kävelylenkkejä, kaikki valmistautumista vaellukseen.

Kristoforus on kaikkien matkaajien suojeluspyhimys. Tarinan mukaan hän kantoi ihmisiä yli virran. Eräänä päivänä hänen kannettavakseen tuli pieni poika. Kristoforus sai käyttää kaikki voimansa, jotta jaksoi kantaa taakkansa. “Miten olet noin painava” kysyi Kristoforus. “Sinä kannoit koko ihmiskunnan syntejä niskassasi”, sanoi pieni poika. Jeesus-lapsi.

Olemme Valamon luostarissa kolme päivää osallistumassa essee-kirjoittamisen kurssille. Toistaiseksi kurssi on ollut varsin viihdyttävä, mutta pelkkää monologia. Yleisöä on 20 henkeä, joten mikään muu ei olisi ollut mahdollistakaan. Toistaiseksi olen kuullut kirjailijoista, joiden tuotannon tunnen paremmin kuin hyvin.

Tämä yhdistelmä kuvaa Valamon toimintaa tänä päivänä. Matkamuistoja, melontakursseja, ikonimaalausta, luovan kirjoittamisen kursseja. Ai niin, kyllä täällä on munkkejakin, jotka tekevät mitä nyt munkit tekevätkään.

Herraarmahdaherraarmahdaherraarmahdaherraarmahda.

Oma uskoni ei esittäydy tällä tavoin. Pidän kyllä paljon seremonioista, pyhimyksistä joka lähtöön, tuohusten tuoksusta. Ei pyhiinvaelluskaan ole minulle Katolisen kirkon ylistystä, vaan oman uskoni. Ja uskoni minuun. Että vammoistani huolimatta olen kykenevä kävelemään tarvittavat 114km. Uskon, että tulen nauttimaan myös katolisen kirkon seremoniosta. Mitä tahansa paitsi kädenlämpöistä ev-lutkun epädramaattista ja sielutonta liturgiaa.

Herraarmahdaherraarmahdaherraarmahdaherraarmahda.

Olen henkinen ihminen, mutten osaa vieläkään lokeroida itseäni. Enkä haluakaan. Vaellan vapaana uskomusten, tiedon ja mysteerien maisemissa. Ja nautin siitä. Elän ja annan elää.

Kaikkien matkaajien suojeluspyhimys Valamon rihkamamyymälästä kirjoittajakurssin aikana. Kuvastaa minua ja Valamoa.

Herraarmahdaherraarmahdaherraarmahdaherraarmahda.

So this is over…


I hope you had fun..another year over, and a new one just begun….

I had a great Xmas! And now It’s time for some post-party depression. Cant help it, a gloomy ennui washes over me.
Time to reflect the past year. But not today. Feeling too blue to really delve into that yet.

Don’t get me wrong, this was one of the greatest years, Hardly any time spent in hospital, several great moments with the love of my life, got a book published, publishing companies really starting to take off. Great gettogethers with my children and their boy/girlfriends.

A LOT to be thankful of.

But still…

Rejoice your every day here, you never know how long it’s going to last.

Hugs and kisses all around!

Image

Joulu tuli ajoissa!


20131222-102650.jpg

Koska kerrankin saatiin kaikki lapset tyttö/poikaystävineen saman pöydät ääreen, päätimme juhlia vähän etuajassa. Ei Joulu ole päivämäärä, vaan tunne sydämessä, iloa viettää aikaa Rakkaiden kanssa, halua olla yhdessä.

Kiitos kaikille. Sydämeni pohjasta.

Tears of summer


image

Giving way to joys of Autumn… Beauty is all around us! Embrace it!

Syksy, luomisen aikaa


Monille ihmisille tuntuu kevät olevan luomisen parasta aikaa. Minulle se on ehdottomasti syksy

Pelkästään tänään olen luonut rungon yhdeen biisiin, käsitellyt valokuvia ja kirjoittanut kappaleen (toivottavasti) kohta valmistuvaan kirjaani.

Kiitos syksy!

Iivari


My home on the lakes and rivers of Finland. It’s old, strurdy and beautiful. Slow enough to be able to enjoy the scenery and life when you pass it. Not made for speed, but for a purpose. For me that purpose is appreciation of nature.

Don’t let life pass you by!